OLEILUA JA ELÄMISEN HARJOITTELUA

Paljon mitään ei olla tehty, omia pikku treenejä vaan ja yleisen olemisen harjoittelua. Olen alkanut uskaltaa pitää Simoa irti aina välillä lenkillä. Pieniä hetkiä kerrallaan ja aina varmistaen, ettei ole muita näkyvissä. Tähän asti mennyt ilman suuria sattumia, pari kertaa tullut koira jostain mutkan takaa mutta olen ehtinyt saada Simon kiinni siinä jähmettymistilassa ennen kuin ehtii lähteä. Luoksetulo alkaa olla tosi hyvä ja innokas jo, koira ei jää enää katselemaan ympärilleen siinä toivossa että jossain näkyisi jotain kiinnostavampaa kuin tuo emäntä. Yhtenäkin päivänä tehtiin kaukoja liikkeestä, kierrätin koiraa kauempana olevan puun ympäri ja huusin käskyn paluumatkalla. Takana kulki koira mutten huomannut sitä ennen Simoa ja silti Simo teki hienon luoksetulon eteeni. Jeee!.
Hajut ne vaan on vielä ongelmana, ne päihittävät jopa autot nykyään. Teini.

Simolla on hassu tossu jalassa, kun on vähän kynsivallin tulehdusta ja iso haava siinä vieressä. Kokeilen josko se menisi näin ohi, ainakin se haava jota nuolee. Tossukka ei Simoa haittaa, sillä pystyy yhtä hyvin pelaamaan kuin paljaalla jalallakin, sisäpelitossu.

Töppönen.

VIIMEINEN VIIKKO JÄÄKAUTTA

Ihan reisilleen on sitten mennyt tämä viimeinen viikko. Olen itse pystynyt olla kohtuullisen tiukka koiran huomioimisessa mutta muut eivät. Ollaan oltu joka päivä jossain missä Simo on saanut huomiota ja rapsutuksia. Silti näen selvän eron koiran käytöksessä (vai omassani?). Kunhan vaan muistan olla hössöttelemättä ja paapomatta koiraa kuin Sylvi-täti konsanaan, jatkuu kaikki varmaan ihan hyvin nyt.

14. PVÄ JÄÄKAUTTA

Luoksetulojen harjoittelua, muuta ei nyt tehdä kun se ei näytä sujuvan. Taas oli jokin muu kiinnostavampaa kuin minä käskyineni, joten tänään ei muuta huomiota tipu. Hihnassa vetäminen on taas in, vaihdoin kuonopannan taas käyttöön. Suunnittelen myös koiran kastroimista, mietin josko sillä saisi yliaktiivisen haisteluvimman kuriin. Think think, sitäpä tämä.

12. JA 13. PVÄ JÄÄKAUTTA

Lipsuu lipsuu, rapsutuksia jaeltu vähän liikaa (tosin vain omasta pyynnöstäni, ei koiran). Vähän tehtiin luoksetuloja myös, joista ei meinannut tulla mitään. Simo tuli jatkuvasti sivulle vaikka pyysin eteen ja ehkä 9. kerta onnistui, josta reilut kehut ja rättiriehuntaa. Leikki on se juttu jota Simo tässä eniten kaipaa, huomaan sen kun se saa ihan hulluja parin sekunnin hölmöiluspurtteja vähän väliä lenkillä. Bongaa 3 metriä tasajalkaa eteenpäin kiepahtaen samalla 180 astetta ympäri flengaten hihnassa. Sitten parin sekunnin jälkeen taas normikävelyä. Outoa hillumista johon on taas vaikea olla reagoimatta. Hyvät naurut ainakin saa jos ei muuta hyvää keksi. Luiden syönti on selvästi lisääntynyt, vanhat luut jotka ovat lojuneet lelukorissa kuukausia kelpaavat nyt jostain syystä. Tekemisen puutetta.

11. PVÄ JÄÄKAUTTA

Vähän rapsutuksia kutsusta ja pari luoksetuloa sisällä. Koira on lakannut vaatimasta mitään, sisällä vaan makailee ja pureksii enemmän luita kuin ennen. Ei kerjäile rapsutuksia eikä pummaa leikkimään. Leikkii aika vähän, välillä aamuisin intoutuu hassuttelemaan yksikseen. Vaikeaa olla lähtemättä siihen mukaan. Onneksi tämä kohta loppuu.

Oltiin kotibileissä ja Simo pääsi mukaan, tosin istui suurimman osan ajasta autossa. Juhlissa käydessään sai lihapullapalkalla tehdä muutamia temppuja ihmisten iloksi. Niistä ei yritystä puuttunut! Simo on luontainen esiintyjä, hih.

10. PVÄ JÄÄKAUTTA

LUNTA!!
Mahtavaa, vihdoin lunta ja oikeen enemmänkin. En voinut vastustaa kiusausta kun löysin Marjaniemen korkeimmalta paikalta koskemattoman puiston. Päästin Simon irti hetkeksi. Se odotti hienosti paikallaan katsekontaktissa kunnes vapautin ja kirmaili kuin varsa niityllä. Otin 3 luoksetuloa, joista kaksi meni hienosti ja yksi kovassa vauhdissa ohi. Yritystä siinä oli kuitenkin niin paljon että annettakoon anteeksi. Ehkä me vielä tämä taistelu saadaan kunnialla voittoon.

9. PVÄ JÄÄKAUTTA

Tänään meni taas ihan hyvin, paitsi että oltiin kyläilemässä ja kaveri rapsutteli Simoa enemmänkin. Minä en koiraa kylläkään huomioinut sen enempää kuin muutenkaan. Otin taas 2 kontaktia, toisen rapsutuksia varten ja toisen sivulle tulona. Sivulle tulo meni moitteettomasti. Pitää vaan olla tarpeeksi rauhallinen paikka.

2. VIIKKO JÄÄKAUTTA

8. pvä

Otin ensimmäisen suunnitellun kontaktin eilen illalla. Oltiin ulkona ja pyysin koiran rauhallisella äänellä sivulle. Viuh, se siirtyi siihen täydelliseen asentoon. Kehuin maltillisesti ja jatkettiin matkaa. Tänään päivällä pyysin koiraa luokse ihan vaan rapsutukseen. Se tuli heti joka on siis edistystä, yleensä Simo odottaa että käsken toisen kerran.
Yritin samaa eilen hienosti onnistunutta sivulle tuloa tänä iltana. Kyllä otti pattiin kun sivulle pyydettäessä tuijotti vaan jotain(?) kuulemaansa ääntä kohti eikä ottanut mitään katsekontaktia vaikka käskin uudestaan. Seisoi vaan ja lopulta istui niille sijoilleen ja jatkoi omia juttujaan. Voi hitto että sapetti. Ihan hillitön turhautuminen, kun on kärsinyt itse tästä koko hommasta varmaan enemmän kuin koira ja sitten ei mitään vaikutusta. Aivan helvetin ärsyttävää. Nyt en taas tiedä mitä teen, varmaan jatkan samaan malliin ja yritän huomenna uudestaan.

En kertakaikkiaan voi pitää koiraa joka karkailee, jotain on saatava nyt aikaan.

1. VIIKKO JÄÄKAUTTA

Aloitettiin tiistaina. Ensimmäiset 4 päivää oli minulle todella vaikeita, kerran rapsutin vahingossa, kaksi kertaa oli pakko sanoa käsky kun yritti hyppiä kaverin lapsen päälle ja toisella kertaa ei suostunut hyppäämään autoon. Simo ei ole kovinkaan hyvin nöyrtynyt siihen että ei tehdä mitään, säännöllisesti tulee laittamaan leuan syliin tai tuo leluja. 4.ntenä päivänä oli yli vartin kestävä uikutustuijotus siitä etten huomioinut tai leikkinyt. Kotiin tullessani lähdetään aina suoraan ulos, jotta välttäisin oman tuskani siitä etten voi tervehtiä koko päivän yksin ollutta koiraa. Amullakin ryntään vauhdilla suoraan ulos etten ratkeaisi rapsuttelemaan, Simohan ei nuku sängyssä joten on aamulla kovinkin iloinen kun kello soi.

Viidentenä ja kuudentena päivänä koira ei ole juurikaan enää pummaillut rapsutuksia. Tulee kyllä luokse ja heiluttelee häntää kun herään tai tulen kotiin, iloisena lähtee lenkille vaikkei siellä tehdäkään mitään. Muutoin vaan makailee kotona ja muutaman kerran päivässä on leikkinyt leluillaan hetken. Sellaisia muutoksia olen huomannut, että koira ei enää ryysää ovista ensimmäisenä ja hihnassa vetäminen on vähentynyt. Ohitettavia koiria tosin vielä sätkyilee ja rimpuilee kohti. Siihen ei ole tullut mitään muutosta. Muuten tuntuu ettei koira tästä oikeastaan kärsi ja varmaa on että tämä on minulle hyvää harjoitusta. Olen paaponut koiraa aivan liikaa.

Huomenna on 7. päivä ja joudun ottamaan koiran mukaan töihin. Yritän saada muut ihmiset tietoisiksi projektistani, etteivät rapsuttelisi koiraa yhtään. Tiistaina otan ensimmäisen kontaktin, vaikka mieli tekisi jo tänään. On ikävä pientä vaikka se on tuossa vieressä.

JÄÄKAUSI ALKOI

Meillä alkoi viime tiistaina "jääkausi", eli Simon huomioimattomuuskuuri. Jäbä alkoi sen verran olla päällepäsmääjä ja vei minua kuin tikkaa kaulahöyhenistä että päätin lopettaa sen lyhyeen. Tässä siis olisi n. 3 vkoa tarkoitus olla huomioimatta koiraa yhtään mitenkään. Hoitaa pakolliset lenkit ja ruuat ja pesut normaalisti mutta muu huomioiminen on kielletty. Ei rapsutuksia, katsekontaktia, mitään puhetta, leikkiä tai treeniä. Vain olemista. Kuulostaa kamalalta!
En muistanut kirjoittaa siitä tänne, joten otan nyt sitten kiinni ekan viikon kerralla.

EDISTYSTÄ NOUDOSSA

Kokeilin tänään käyttää pitämisessä eri materiaalia kuin yleensä. Tähän asti ollaan harjoiteltu vaan kankaisen motskun ja kumisen lelun kanssa. Kokeilin noutokapulaa ja viivoitinta tänään, alkuun Simo pudotti heti pois mutta parin toiston jälkeen piti jo hienosti. Pitämisaika on ehkä kymmentä sekuntia, sitäkin aletaan nyt pidentämään. Simo ei siis vielä ota tavaraa itse suuhun vaan joudun vähän avittamaan suuta avaamalla. Sekin tosin on ihan pieni sormen osuma hampaisiin enää ja suu aukeaa. Käsky "ota" alkaa varmaan vähitellen olla tuttu. Irroituskäskynä on ollut "irti", mutta ajattelin vaihtaa sen "kiitos", jolloin se ei olisi niin negatiivissävytteinen. Vaihto varmaan onnistuu vielä kun ollaan näin alussa.

NOUTO-PROJEKTI

Aloin opettaa Simolle noutoa jokin aika sitten. Hakee nimittäin kaiken ihan innoissaan muttei anna minulle, pysyttelee matkan päässä ja hetkessä menettää kiinnostuksensa.
Ollaan nyt siinä vaiheessa, että vasta pidetään tavaroita lyhyitä aikoja suussa. Ihan hyvin menee, malttaa olla rauhallinen ja paikallaan. Ainoa joka tosissaan kiinnostaa on se pitämisen jälkeen saatava palkka. Mutta siihen kai se perustuukin, palkkaan ja miellyttäminen tulee sitten jälkeenpäin.

Tammikuun aurinkoa

PAKKASPÄIVÄ

Oltiin tänään superlenkki 3 tuntia ulkona, kun pitkästä aikaa oli aurinkoinen päivä. Rantamaisemat on niin ihanat näin lehdettömänä aikana. Täällä Helsingissä ei vieläkään yhtään lunta.
Uskaltauduin lenkille koko matkaksi ilman kuonopantaa. Toisinaan menee jo ihan kivasti ja vetämistä vain kun tulee toinen koira vastaan tai vastustamaton auto.

PAUKKUKAUHU

Joulu meni syödessä (ei Simolla). Uuden Vuoden paukut aiheutti vapinaa enemmän kuin osasin odottaa. Simo oli jo pari päivää ennen hieman säikkynä lenkeillä, mutta aattona viiden aikaan kun yritettiin lähteä vielä pidemmälle kävelylle, tultiinkin alle puolessa tunnissa ulisten sisään. Simo läähätti ja kulki sisällä, yritti päästä sängyn, sohvan tai jopa minun alleni piiloon ja oli aivan kauhuissaan. Joskus kahdeksan aikaan keksi mennä kylppäriin lavuaarin alle ja viettikin sitten siellä loppuillan. Käytiin yöllä kahden ja neljän tienoissa kokeilemassa ulkoilua siinä onnistumatta, pauketta oli vielä liikaa. Aamulla puoli yhdeksältä se uskalsi kymmenen minuutin ulkoilun, kun ei kuulunut yhtään paukahdusta koko aikana. Uuden Vuoden päivän iltana käytiin vähän pidempi lenkki joka sujui jo kohtuullisesti, Simo nukkui siltikin vielä yönsä kylppärissä.