OLEILUA JA ELÄMISEN HARJOITTELUA

Paljon mitään ei olla tehty, omia pikku treenejä vaan ja yleisen olemisen harjoittelua. Olen alkanut uskaltaa pitää Simoa irti aina välillä lenkillä. Pieniä hetkiä kerrallaan ja aina varmistaen, ettei ole muita näkyvissä. Tähän asti mennyt ilman suuria sattumia, pari kertaa tullut koira jostain mutkan takaa mutta olen ehtinyt saada Simon kiinni siinä jähmettymistilassa ennen kuin ehtii lähteä. Luoksetulo alkaa olla tosi hyvä ja innokas jo, koira ei jää enää katselemaan ympärilleen siinä toivossa että jossain näkyisi jotain kiinnostavampaa kuin tuo emäntä. Yhtenäkin päivänä tehtiin kaukoja liikkeestä, kierrätin koiraa kauempana olevan puun ympäri ja huusin käskyn paluumatkalla. Takana kulki koira mutten huomannut sitä ennen Simoa ja silti Simo teki hienon luoksetulon eteeni. Jeee!.
Hajut ne vaan on vielä ongelmana, ne päihittävät jopa autot nykyään. Teini.

Simolla on hassu tossu jalassa, kun on vähän kynsivallin tulehdusta ja iso haava siinä vieressä. Kokeilen josko se menisi näin ohi, ainakin se haava jota nuolee. Tossukka ei Simoa haittaa, sillä pystyy yhtä hyvin pelaamaan kuin paljaalla jalallakin, sisäpelitossu.

Töppönen.

VIIMEINEN VIIKKO JÄÄKAUTTA

Ihan reisilleen on sitten mennyt tämä viimeinen viikko. Olen itse pystynyt olla kohtuullisen tiukka koiran huomioimisessa mutta muut eivät. Ollaan oltu joka päivä jossain missä Simo on saanut huomiota ja rapsutuksia. Silti näen selvän eron koiran käytöksessä (vai omassani?). Kunhan vaan muistan olla hössöttelemättä ja paapomatta koiraa kuin Sylvi-täti konsanaan, jatkuu kaikki varmaan ihan hyvin nyt.

14. PVÄ JÄÄKAUTTA

Luoksetulojen harjoittelua, muuta ei nyt tehdä kun se ei näytä sujuvan. Taas oli jokin muu kiinnostavampaa kuin minä käskyineni, joten tänään ei muuta huomiota tipu. Hihnassa vetäminen on taas in, vaihdoin kuonopannan taas käyttöön. Suunnittelen myös koiran kastroimista, mietin josko sillä saisi yliaktiivisen haisteluvimman kuriin. Think think, sitäpä tämä.

12. JA 13. PVÄ JÄÄKAUTTA

Lipsuu lipsuu, rapsutuksia jaeltu vähän liikaa (tosin vain omasta pyynnöstäni, ei koiran). Vähän tehtiin luoksetuloja myös, joista ei meinannut tulla mitään. Simo tuli jatkuvasti sivulle vaikka pyysin eteen ja ehkä 9. kerta onnistui, josta reilut kehut ja rättiriehuntaa. Leikki on se juttu jota Simo tässä eniten kaipaa, huomaan sen kun se saa ihan hulluja parin sekunnin hölmöiluspurtteja vähän väliä lenkillä. Bongaa 3 metriä tasajalkaa eteenpäin kiepahtaen samalla 180 astetta ympäri flengaten hihnassa. Sitten parin sekunnin jälkeen taas normikävelyä. Outoa hillumista johon on taas vaikea olla reagoimatta. Hyvät naurut ainakin saa jos ei muuta hyvää keksi. Luiden syönti on selvästi lisääntynyt, vanhat luut jotka ovat lojuneet lelukorissa kuukausia kelpaavat nyt jostain syystä. Tekemisen puutetta.

11. PVÄ JÄÄKAUTTA

Vähän rapsutuksia kutsusta ja pari luoksetuloa sisällä. Koira on lakannut vaatimasta mitään, sisällä vaan makailee ja pureksii enemmän luita kuin ennen. Ei kerjäile rapsutuksia eikä pummaa leikkimään. Leikkii aika vähän, välillä aamuisin intoutuu hassuttelemaan yksikseen. Vaikeaa olla lähtemättä siihen mukaan. Onneksi tämä kohta loppuu.

Oltiin kotibileissä ja Simo pääsi mukaan, tosin istui suurimman osan ajasta autossa. Juhlissa käydessään sai lihapullapalkalla tehdä muutamia temppuja ihmisten iloksi. Niistä ei yritystä puuttunut! Simo on luontainen esiintyjä, hih.