VATSATAUTI

Simolta löytyi paha suolistotulehdus, kun käytiin lääkärissä torstaina. Oltiin ihmetelty kun se on ollut viime aikoina niin rauhallinen ja nukkuu vaan. Ajateltiin että varmaan vaan väsynyt kun oli ollut töissä mukana kaiket päivät. Jouluaattona poju lakkasi sitten syömästä ja muutamassa päivässä meni aivan huonoksi. Ei leikkinyt eikä paljon liikkunutkaan, makasi ja nukkui vaan. Masu kuvattiin lääkärissä ja siinä selvisi. Nyt sitten on antibiootit ja kaikenmaailmanvatsalääkkeet ruokineen. Kuntokin koheni jo samana iltana kuin silmissä. Huojentavaa nähdä että koira onkin ihan normaalin aktiivinen eikä mikään apatialapsi.

Huomenna on sitten uudenvuoden aatto ja Simo lähtee hoitoon. Onneksi hoitopaikassa on lapsia niin se varmasti viihtyy eikä toivottavasti ikävöi. Tänäänkin kun mentiin kukkakauppaan ja siellä oli kaksi pientä lasta ovella. Jos Simolla olisi ollut housut ei se olisi niissä pysynyt, niin paljon halusi mennä lapsia tervehtimään. Käsittämätöntä, mistähän se on lapsirakkautensa oppinut kun ei meillä ole niitä lähipiirissä kovin paljon. Tai no onhan niitä kun oikein alkaa miettimään. Mutta silti.

PAUKKUHARJOITUKSIA

Eilen yritettiin totuttaa Simoa tulevaan uudenvuoden paukkeeseen. Ostin kassillisen kaikenlaisia rätiseviä ja poksuvia paukkuja ja illalla Joonas niitä lasioven takana ulkona paukutteli ja minä Simon kanssa sisällä. Avattiin vähän oveakin että ääni kuuluisi kovempana. Itse paukkeeseen ei koira reagoinut juuri mitenkään, välillä katseli sinne suuntaan että mitä siellä tapahtuu. Pimeässä kaikki suhisevat ja rätisevät tosin kiinnostivat enemmän ja niitä piti haukkua ja yrittää syöksyillä sinne suuntaan. Mielestäni kohtalaisesti meni kuitenkin. Yritän käydä vielä jääkiekkokaukalon laidalla tänään ja huomenna paukutella vähän lisää papatteja. Simo joutuu nimittäin uudeksivuodeksi hoitoon ja olis kamalaa jos se sais jonkun paukkuhalvauksen siellä.

ELSA TURAKAINEN

Ketunhäntä "Turakainen" suussa.

JOULU

Kuva: Staffikuva / Petteri Kuittinen

Hullu joulu, ei yhtään lunta ja ruohot vihreinä. Simo sai Noralta joululahjaksi siniketun hännän ja se on nyt ollut aivan must lelu. Häntä suussa Simo pelaa tennispallolla kaiket päivät.

Joulupäivänä oltiin golfkentällä koirien kanssa kinkkuja sulattelemassa. Pari golfariakin oli pelailemassa. Simolla ja Intolla oli taas hauskaa yhdessä, kilpajuoksua ja kisailua risusta.

4 KUUKAUTTA

Tänään 23.12. Simo täytti neljä kuukautta. Mietin milloin aletaan puhumaan kuukausista kun tähän asti on puhuttu viikoista, siis jos puhutaan koiran iästä. Aionpa käyttää kuukausia tästä lähtien.

Joulukiireet on olleet kovat mutta niinhän ne on aina. Toivottavasti on edes joitain ihmisiä joille joulunaluspäivät ovat rauhaisaa juhlan odotusta eikä pelkkää epätoivoista kaupoissa juoksemista. Mitähän se Jeesuskin meille antoi kun niin kulutusjuhlaisen hullu ostelumeininki on joulusta tullut. Kuka tätä kulutusta oikein säätelee? Jonkun kai sekin pitäis tehdä ettei mene överiksi.

No olipas taas.
Aiotaan nyt olla kotona Simon kanssa ainakin suunnilleen muutama päivä, on poika niin poikki jouluapulaisen hommistaan. Nytkin nukkua retkottaa keittiön lattialla. Huominen on taas hulinaa kun tulee koko suku jouluksi tänne, eli olen emäNtä. Hohhoijaa, mitähän siitäkin tulee. Voipi käydä niin, että äitini ottaa ohjat ja minä viinipullon.

FARO JA SIMO

Faro the leonbergi kävi tänään kylässä. 11 vkoinen poju oli iso mutta vauvana väsähti aika pian ja esitti sen rähisemällä. Ensimmäistä kertaa kuulin Simonkin ärisevän vienosti takaisin. Sinnikkäästi kuitenkin yritti Faro peuhata vaikka ei jalat melkein enää kantaneet ja lattiakin oli kovin liukas. Hauskinta oli, kun Faro veti itseään etujaloilla eteenpäin kun ei enää jaksanut nousta ylös. Huvittava näky!

TAIMI LAATIKOSSA

Väsyneenä kelpaa mikä tahansa paikka lepäillä. Simolla ollut aika rankat työpäivät, kun ei ihan malta nukkua niin paljon kun ehkä pitäisi. Taimilaatikko kelpasi nukkumapaikaksi.

JOULUVÄSYMYSTÄ

Jouluväsymystä on ilmassa. Simo on jaksanut kuitenkin hienosti olla töissä mukana. On oppinut olemaan narun päässä pöydän jalassa kiinni eikä juurikaan kapinoi. Katselee vaan rauhallisena kun kuljetaan ohi ja yli tai nukkuu pöydän alla. Tajunnut varmaankin, että kun pysyy paikallaan ei kukaan astu päälle. Paljon on pennun ihastelijoita myymälässä ja moni olisi jo ostanut tai ottanut mukaansakin jos olisi annettu. Ei vaan ole vielä kukaan tarjonnut tarpeeksi korkeaa hintaa :)

Pentukurssin viimeiselle kerralle, joka on tammikuun alussa, pitää harjoitella joku temppu joka sitten esitetään muille. Meidän temppu on jalkojen välissä pujottelu kävelyaskeleitteni tahdissa. Ollaan harjoiteltu ahkerasti ja välillä sujuukin jo aika hyvin. Tänään meni loistavasti, kun keksin että annan palkan vasta kun temppu on suoritettu kokonaan. Olen älykkö.

NOIN 16 VIIKKOINEN

Aika harvakseltaan näköjään jaksan kirjoitella. On niin kiire töiden kanssa ja kaikenlaista muutakin puuhaa ettei vaan meinaa aika riittää. Vaikka riittäähän se siihen mihin haluaa eli järjestelykysymys :)

Simo nyt 16 viikkoaja 11 kiloa, korkeus n. 40cm; vähän hidastunut tuo painon nousu. Johtuneeko kohta viikon vaihtelevasti jatkuneesta mahapöpöstä. Ei olla vielä menty lääkäriin koska jäbä syö ihan kaikkea. Tämän päivän saldo tärpättirätti ja pari mätää omenaa, linnun talia ja siemeniä (+tietysti savi ja kivet). Ja siinä vain ne mitä huomasin. Ensiviikolla mennään lekurille jos ei ala masu asettua.
Lääkärissä käytiin tehosterokotuksessa tällä viikolla ja samalla laitettiin siru niskanahan alle. Simo ei edes huomannut koko toimitusta vaikka neula oli järkyn kokoinen tuubi.

Tänään pentukurssilla opeteltiin seuraaamista ja maahan menoa. Vähän kokeiltiin myös muiden koirien ohitusta joka ihme kyllä sujui tosi hyvin. Ei yhtään rimpuilua tai poukkoilua tullut. Muuten tunti meni vähän rauhattomasti koska Simolla oli riekkufiilis. Kiekui vähän väliä tylsistyneenä, kieri ja puri hihnaa. Ja taas mulla loppui herkkupalat kesken.
Kurssin jälkeen käytiin Jetan luona uutta kämppää katsastamassa ja juuri sinne sitten piti vääntää tuotteet. Simo-poika se teki haisevat läjät neljän huoneen asunnosta neljään huoneeseen. Onnea vaan uuteen kotiin!

Huomenna otetaan vähän uusia kuvia jos aurinko paistaa, on niin viheriää tuolla ulkona. Lintulaudan kauralyhdekin on itänyt kauniin vihreille oraille tässä joulukuun keväisessä säässä.

HEVONEN JA KOIRA

Meillä on opittu odottamaan käskystä :)
Simo odottaa makuullaan ja istuallaan jo vaikka menisin pois näkyvistä hetkeksi. Maahan meno tuottaa kuitenkin vaikeuksia eikä mitään temppuja tehdä ilman makupalaa. Iloinen kiittely ei riitä laisinkaan. Yritettiin myös ohittaa hevosta eilen ilman makupaloja (loppuivat kesken lenkin) mutta siitä tuli vaan haukku ja hirveä rimpuilu perään. Olisi ollut niin kiva ajaa hevosta takaa.

Skipattiin pentukurssin 3. kerta lauantaina Voittaja-näyttelyn takia. Kävin vähän katsastamassa muita bordercollieita. Komeita olivat ja innolla odotan miltä Simo aikuisena näyttää. Ei olla kuitenkaan ajateltu näyttelyuraa edes pienessä määrin, se tuntuu jotenkin turhalta touhulta. En ole ihan sisäistänyt näyttelyiden tarkoitusta muussa kuin jalostusmielessä. Mutta puuhailkoot niiden parissa ne jotka siitä nauttivat, meillä on suunnitelmissa ihan muita koira-aktiviteetteja.

Tänään käytiin naapurin Ronskin pihalla leikkimässä. Simoa vähän ujostutti kun Ronski on niin ronskin kokoinen labbis-uros ja myös aika touhukas tyyppi. Rohkeasti kuitenkin yritti vähän roikkua suupielessä ja korvassa pikku hampaillaan. Kotiin ei ainakaan olisi halunnut millään lähteä.

MUSTA SILMÄ

Sellaisella vauhdilla mentiin taas tänään töissä että tavarat vaan lenteli. Simo sai leikkikaluksi muovisen kukkaruukun ja siitä riitti touhua siihen asti kunnes tohkeissaan juoksi ruukku silmillä penkinkulmaan ja taisi saada mustan silmän. En ole lainkaan varma onko se koiralle mahdollista mutta siltä ainakin näyttää; silmän sisänurkassa on sinipunertava patti. Viikarille sattuu ja tapahtuu. Eilenkin piti sukeltaa selällään hirvenskeidaan jotta pääsisi suihkuuun :)

KARKULAINEN

Simo oli Joonaksen kanssa töissä muutaman tunnin tänään ja sai koko talon mukavan kaaoksen valtaan. Kukaan ei ollut pystynyt keskittymään töihinsä, koska piti vahtia missä ja mitä pikku riiviö puuhaa. Oli kaivettu multaa kukkaruukuista, vohkittu kaivonkantta lattiasta ja riivitty kanankakkapussia auki. Yläkerran toimistosta oli karannut villisti juosten portaat alas juuri sopivasti asiakkaan astuessa sisään. Jätkä luikahti oven raosta ulos ja livisti suoraan pihan poikki autotielle. Siinä oli kaikilla ollut sydän pysähtyä, niin nopeasti kaikki oli tapahtunut. Mammat myymälästä sitten koiran perään ettei vaan mitään ehtisi sattua. Taas oli onni matkassa. Mahdoton kakara.
Palkinnoksi tästä kaikesta Into lähetti Simolle suklaisen joulukalenterin. Ja ne suklaat ovat ehdotonta herkkujen herkkua! Omasta mielestäni maistuivat (oli siis pakko maistaa) lähinnä hiekkaan sekoitetulta kaakaovoilta mutta Simon ruokavalion pääraaka-aineitahan ovatkin savi ja kivet joten suklaanhajuinen rasva varmasti tuo vaihtelua.

14 VKOA

Hillittömän nopeasti menee aika, en meinaa aina muistaa minkä ikäinen Simo jo on. Ollaan asuttu tässä kurakorttelissa siis jo 5 viikkoa, koska Simo on nyt 14 viikkoinen. 10 kg painoa eli 6 kg tullut lisää siitä kun meille tuli. Edelleen siis kilon viikossa nousee.

Eilen Simo kieri kuolleessa maamyyrässä. Tosi yököttävää. Menin katsomaan missä se kierii ja siinä makasi viimeisellä leposijallaan pehmeällä sammalella (joskin jo hieman homehtuneena) soma pitkäkuonoinen kontiainen lapiotassut rinnan päällä. Ironista että maamyyrä joka harvoin tulee maan pinnalle eläessään, on joutunut kuolleena päivänvaloon selälleen. Polkaisin sen sammalen alle, takaisin pimeyteen. Ja eipä tiennyt nälkäinen peto että sen saalis on lailla rauhoitettu. Tai mistäpä tiedän miten se kuoli, en tutkinut sen tarkemmin.