MOTIVAATIO-ONGELMIA

Tänään ja eilen oli Simolla treeneissä totaalisesti kaikki motivaatio hukassa. Molempina päivinä treenit oli ulkona ja Simo vaan haisteli maata ja seuraili muita, en saanut mitään kontaktia. Muiden harjoitellessa seuraamista Simo haahuili. Paikallamakuussakin söi ruohoa! Jos jotain hyvää, niin makasi koko ajan kuitenkin paikallaan. Ajattelin että oltaisi menty parin viikon päästä möllitokoon kokeilemaan mutta tällä menolla jätetään väliin.

SEIS !

Nyt on tapahtunut huikaiseva käänne pihatottelevaisuudessa. Jostain syystä Simo ei enää yritä lähteä kaikkien tiellä kulkevien perään, edes autojen. Toiset koirat tuottavat vielä vaikeuksia mutta muuten sujuu hyvin. Pari päivää olen uskaltanut pitää poikaa pihalla irti ja on totellut ei-, seis- ja odota-käskyjä aivan loistavasti. Seis-käskyn on sisäistänyt nyt niin hyvin että pysähtyy juoksustakin ja kutsuttaessa palaa heti takaisin. Siistiiiiii!!!!!

Tänään harjoiteltiin kontaktia, maahan menoa ja seuraamista keskustassa. Pienen alkuvälinpitämättömyyden jälkeen meni oikein kivasti, vaikka häiriötä oli jokseenkin paljon. Nyt pitäisi alkaa harjoittelemaan ulkona vapaana seuraamista. Se tulee olemaan ainakin aluksi vaikeaa, koska Simo on niin kiinnostunut kaikista hajuista maassa ja lähtee haahuilemaan. Pitää aloittaa aivan minilyhyistä matkoista, vain pari askelta kerrallaan ja palkka.

7 kk ja 17 kg.

LINTSAUSTA TREENEISTÄ

Tänään lintsattiin toko-treeneistä. En jaksanut ajaa sinne ja harjoiteltiin vaan lenkillä maahanmenoa ja seisahtumista. Ison tien varressakin meni tosi hyvin, Simo on alkanut hoksata, että autojen jahtauksesta ei tipu mitään hyvää. Yhtäkään autoa ei jahdannut eikä vaaninut, pikemminkin aina auton tullessa otti kontaktin. Edistys on valtava. Kotitiellä ei edistyksestä ole tietoakaan, auton tullessa hihnassa rimpuilu jatkuu edelleen. Analysoin tilanteen tänään niin, että autot menevät siinä liian läheltä ja silloin tämä pieni koira ei voi hillitä itseään. Antaa ajan kulua.

Ja vielä bordercollien oppimisnopeudesta: Simo ei ole koskaan pummannut mitään tassulla tönimällä eikä muutenkaan. Viikonlopun hoitokoira Oodi tapasi tehdä sitä, pummata rapsutuksia nostamalla tassun jalan tai käden päälle. Tänään Simo sitten osoitti kuinka opitaan muilta ja nosti monta kertaa tassun jalalleni kun en huomioinut. Huh!

JUNALLA MÖKILLE

Simo pääsi perjantaina ensimmäistä kertaa juna- ja bussimatkalle. Vähän epäilin että kuinkahan sujuu, mutta hienosti meni. Junassa makasi jalkojeni välissä penkin alla ihan kuin olisi aina junalla kulkenut. Helsingin keskustassakaan ei syöksyillyt autojen perään kuin ihan pari kertaa ja muuten käveli nätisti. Bussissa Simo oli hieman levottomampi, yritti aina ovien auetessa päästä ulos ja kikkailla käytävällä.

Viikonloppu vietettiin mökillä hoitokoira Oodin kanssa. Simo yritti lähteä joutsenten perään ja putosi jäiseen veteen. Ensimmäinen uintiretki siis tehty ja talviturkki heitetty. Uudestaan ei enää tosin veteen yrittänyt. Pitkät metsälenkit, hirven jäljestys ja jatkuva riehuminen pihalla vei molemmista kaiken virran. Oodi käskytti ja Simo vikisi vieressä, jatkuvaa nujuamista koko viikonloppu. Nyt on ihanan rauhallista, tämä sunnuntai näyttääkin sitten menevän nukkuessa ja loikoillessa.

HOIDOSSA

Simo oli koko viikonlopun siskoni kanssa kotona, kun oltiin reissussa. Ovela kettu oli yrittänyt kolme päivää jekuttaa hoitajaansa. Kokeillut aivan kaikkea joka kielletään normaalitilanteessa ja joita ei meidän kanssa edes enää yritä. Sänkyyn hyppimistä, kenkien kuljettelua, hihassa roikkumista ja hihnan repimistä, huonekalujen pureskelua, lattian raapimista, yöllä leikkimistä ja ulos vinkumista huvikseen. Vaikuttaa kapinoinnilta, toivottavasti näin.

Heti kun olin pari päivää pois tuntuu, että Simo oli taas kasvanut, karva kihartunut ja väri muuttunut. Muuten sitä ei huomaa, koska näkee koiraa koko ajan ja tuntuu ettei se kasva enää. Painon nousu on aika rajusti hidastunut, luulen että suurennan nyt ruoka-annoksia vähän, ettei tulisi laiheliiniksi. Rinnassa tuntuu luut kovasti ja kylkiluut tietysti paljon. Ikää nyt 6,5 kk ja painoa 16,2 kg.

MYYDÄÄN KARKAILEVA KOIRA

Ai saa...i että sapettaa taas!! Oma vika kun laskin Simon irti pihalla. Naapurimetsän takaa kuului koirien haukuntaa ja Simo ampaisi sinne. Eka kerta kun niiden koirien haukun perään lähti (ne haukkuu siellä aina) ja meni perille asti. Hain pois kun ei kutsusta tullut mutta oman pihan rajalla Simo heitti ympäri ja takaisin sinne aidan taakse ihmettelemään haukkuvia piskejä. Aikani huutelin ja vislailin mutta kun ei tullut jouduin taas hakemaan pois.Tämä toinen kotimatka taittui sitten mukavasti pannasta kantaen ja kyllä oltiin nöyrää poikaa sen jälkeen. Hittolainen sentään, tää ei varmaan ikinä lopu. Räminäpurkki lähtee taskuun ja joka kerta kun koira yrittää pihan minkä tahansa rajan yli se saa purkista. Onneksi se vieläkin pelkää purkkia todella paljon, ei tarvii sitä kallista sitruunapantaa hankkia.

Ärsyttää että Simo nyt keksi lähteä tuonne metsän taakse, se on ihan varmaa että yrittää lähteä sinne aina kun ne koirat siellä haukkuu eli monta kertaa päivässä.

NOUTOKAPULA TREENEISSÄ

Eilen harjoiteltiin noutokapulan kanssa ensimmäistä kertaa. Kerran aiemmin kokeiltiin mutta Simo sai vain pienoisen vauvojen noutopalikan eikä kiinnostunut siitä yhtään. Nyt päästiin kokeilemaan ihan oikeaa kapulaa ja se meni yllättävän hyvin. Normaalisti Simo ei koskaan palauta noutamiaan tavaroita. Juoksee kyllä touhukkaasti niitä hakemaan ja irroittaa aina käskystä mutta ei palauta. Tällä kertaa lähti innokkaasti palauttamaankin mutta matka taisi olla liian pitkä, koska puolessa välissä kävi makaamaan ja kaluamaan kapulaa. Otin sen heti pois ja vaihdoin motskuun jota sai pureskella.

Paikallamakuu sujui normaalin hyvin. Seuraaminenkin meni aivan loistavasti tällä kertaa, liikkeestä maahan taas vastaavasti ei. Ihan kuin ei olisi tiennyt mitä pitäisi tehdä. Luoksetulokin tökki, Simo yritti muutaman kerran jopa ohitseni, vaikka kuuluisi tulla eteen istumaan. Nyt yritetään harjoitella kaikenlaisilla äänenpainoilla ja -sävyillä ihan peruskäskyjä vaikka iltaisin telkkaria katsellesssa, että se oppisi tunnistamaan sanan eikä äänensävyä.