NALA

Simo se rakastaa lunta. Makailee ja kieriä viilentelee vastasataneessa lumessa. Kirmailee, melkein voisi nähdä hymyn ja kuulla naurun. Sääli vaan ettei sitä voi pitää irti. Haaveilen siitä, että voisin kävellä pitkiä lenkkejä ilman huolia siitä missä koira menee, että se vaan tulisi siinä mukana. Tai olla pysähtymättä jokaisen puskan ja auton kohdalla. Ehkä vielä joskus... Yritän olla vaipumatta epätoivoon sen asian suhteen. Vielä se oppii. Nyt 14 kg ja n. 43 cm. Jääköhän ruipeloksi...

Tavattiin koirapuistossa bordercollie-tyttö Nala 9kk. Hauskaa oli.

HUOKAUS

Ihana aamuinen auringonpaiste oli tänään. Odottelin kuitenkin sään pilvistymistä ennen kuin lähdin kuvaamaan koiraa ulos :) näin saisin varmemmin huonoimman mahdollisen tuloksen ja taatusti pimeitä kuvia.

Olen rauhaton. En saa lopputyötä tehdyksi yhtään, koska olen niin hyvä keksimään kaikenlaisia muita pikku hommeleita. En pysty lukemaan koska nukahdan. Alkaa aika käydä vähiin. Ensi viikolla häivyn koululle pois kaiken ulottuvilta enkä tuu sieltä pois ennen kuin työ on kansissa. Näin on päätetty ja se pitää (julistus) !

VIRHE !

Ensimmäinen todellinen koulutusvirhe on nyt tehty eikä ihan mitättömässä asiassa. Simo on jotenkin oppinut, että "täällä" tarkoittaa "juokse täysiä ihmisesi ohi ja etsi autoa". Se on tehnyt tätä pihalla jo muutaman päivän mutta tänään kokeilin lenkillä ja totta se on. Luultavasti olen sitä kovinkin usein ja innokkaasti kutsunut luokse silloin, kun auto oikeasti on ollut tulossa. Simo yhdistää sen nyt sitten pikku aivoissaan juuri niin kuin pitääkin. Kouluttajan moka eikä varmastikaan viimeinen. Hitto sentään!

LUMISADE

Mukava rauhallinen ja tuuleton lumisade. Koko tienoo tuntuu niin miellyttävän hiljaiselta ja äänet vaimeilta, kun paksu lumi tarttuu puiden oksiin ja painaa ne alas.
Simo ei pääse lumitöihin, koska se vaanii ja paimentaa lumikolaa taukoamatta tai istuu sen kyydissä yrittäen ahmia lunta. Katselkoon ikkunasta vain.

TOKO ALKOI

Tänään aloitettiin TOKO ihan oikeassa ryhmässä. Harjoiteltiin alokasluokan liikkeitä ja oikein hyvin meni vaikkei läheskään kaikesta edes tiedetty mitään. Tunti vaan oli aika pitkä aika Simolle, joka olikin reippaasti nuorin koira koko ryhmässä. Ryhmän ohjaaja oli erittäin miellyttävä (vertasin pentukurssin ankeisiin ohjaajiin) ja erityisesti minulle siitä oli kovastikin hyötyä, koska olen vähän kuutamolla koko lajista vielä. Pitäisi perehtyä vähän paremmin vaadittaviin liikkeisiin. Minä kun en edes itse vielä tiedä miten haluan edetä ja mihin tähdätään. Nyt onkin sitten viikoksi eteenpäin kovasti harjoiteltavaa. Voipi olla että hieman innostuin... ehkä kovastikin :)

ENSILUMI

Viime yönä satoi siis uusi ensilumi, lunta ei olekaan näkynyt aikoihin. Oliskohan ollut joulukuun alussa joskus viimeksi, en muista. Säästä oliskin kiva pitää kirjaa. Olen joskus yrittänyt mutta unohtuu unohtuu, ei siitä satunnaisesti ole mitään iloa. Yritin pitää lintulaudan linnuistakin kirjaa mutta kun ei ole lunta ja pakkasta niin vierailijat on aika harvalukuisia, jotain tinttejä vaan. Ja tietysti Simo, joka siellä päivittäin ruokailee. Yritän pitää tätä kirjaa vähän säännöllisemmin, ainakin painon osalta. Tänään poju painoi 13 kg.

Auton alle jäämisestä ei ole ollut mitään oireita, ihan normaalia eloa ja liikettä. Ei edes autokammoa, koska onnellisena tänäänkin pinkoi auton perään kotipihalta. Huokaus. En ole vieläkään keksinyt mitään tähän ongelmaan.

AARRE ENSILUMESSA

Mikä ihana mätä aarre löytyi tammikuun ensilumesta. Sitä analysoitiin hyvinkin tarkkaan, myös sisäisesti.

MENETETTY VAPAUS

Tänään se pelätty sitten tapahtui; Simo jäi auton alle. Selvittiin luultavasti säikähdyksellä enkä edes itse nähnyt miten se kävi. Karkasi auton takakontista suoraan parkkipaikan poikki autotielle ja koikkelehti siellä autojen seassa. Itse en siis ehtinyt vielä paikalle, kun joku mies jo koiransa kanssa sitä yritti houkutella pois kadulta. Sanoi Simon pyörähtäneen auton alta mutta ei tiedä osuiko vai ei. Mitään paikkaa se ei kuitenkaan onnu tai arista joten en usko että kävi kuinkaan.

Millä ihmeellä sen saisi pelkäämään liikennettä? Autojen paimentaminen alkaa olla jo ihan maanista. Isomman tien varressa kulkeminen on pelkkää vaanimista ja syöksyilyä, ei normaalista kävelystä tietoakaan. Tästä lähtien ei mennä ilman remmiä mihinkään missä autoja edes mahdollisesti saattaisi tulla vastaan. Pakko keksiä jotain, en voi kuvitella elämää koiran kanssa jota ei voi pitää irti.

Ainiin, sauvakävelijä tuli metsälenkillä vastaan. Se vasta oli kammottava olio, koska sitä piti haukkua aivan häntä jäykkänä ja tasajalkaa pomppien.

UUDENVUODEN KUMMITUS

Hyvää uutta vuotta 2007! Vettä sataa ja talvea ei vieläkään näy.

Eilen oltiin Inton kanssa golfkentällä juoksemassa. Kenttä oli aivan litimärkä ja koirat tuoksuivat lenkin jälkeen kohtuullisen pahalle. Simohan matkustaa autossa takatilassa mutta on nyt keksinyt hypätä sieltä takapenkille. Näin myös märän lenkin jälkeen. Kiva! Illalla asennettiin koiraverkko autoon. Simo myös oppi eilen hyppäämään takakonttiin ihan itse. Lihapullan voima on suunnaton :)

Illalla tulin alakertaan kun Simo söi luuta olohuoneen matolla. Kerroin Joonakselle jotain juttua ja esitin siihen kuuluvaa asiaa kävelemällä jäykin jaloin ja kädet levällään. Simo säikähti minua niin paljon, että juoksi muristen pöydän alle piiloon ja päästi samalla hätäpisut koko matkalle ja tyhjensi anaalirauhaset ympäriinsä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin sain sen makupalojen avulla tajuamaan, että outo kummitus olinkin minä. Pitää ehdottomasti mennä enemmän ihmisten sekaan kävelylle. Taidetaan lähteä junalla retkelle tällä viikolla kun vielä on vapaata.