Simo se rakastaa lunta. Makailee ja kieriä viilentelee vastasataneessa lumessa. Kirmailee, melkein voisi nähdä hymyn ja kuulla naurun. Sääli vaan ettei sitä voi pitää irti. Haaveilen siitä, että voisin kävellä pitkiä lenkkejä ilman huolia siitä missä koira menee, että se vaan tulisi siinä mukana. Tai olla pysähtymättä jokaisen puskan ja auton kohdalla. Ehkä vielä joskus... Yritän olla vaipumatta epätoivoon sen asian suhteen. Vielä se oppii. Nyt 14 kg ja n. 43 cm. Jääköhän ruipeloksi...
Tavattiin koirapuistossa bordercollie-tyttö Nala 9kk. Hauskaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti