Olen saanut jonkinlaien kipinän aloittaa tokoilu taas. Ihan kivaa pitkästä aikaa, vaikka mua vähän häiritseekin se, että bortsujen odotetaan olevan niin loistavia kaikessa. Ja itse olen muuttunut saamattomaksi. Ei kovin hyvä yhtälö. Ollaan kuitenkin otettu joka päivä lenkillä jotain paikalla makuuta tai liikkeestä maahan. Suunnilleen kolmena iltana viikossa otetaan pidempi treeni jossain rauhallisessa paikassa, jossa harjoitellaan seuraamista ja luoksetuloa. Simo meinaa välillä tulla suoraan sivulle, vaikka pitäisi tulla suoraan eteen. Paremmin se silti menee kuin kesällä.
Eilen treenasin paikalla makuuta, ja sattui kulkemaan ohi kaksi ihmistä joilla molemmilla oli mäyräkoira hihnassa. Simo oli irti maahan käskettynä ja seisoin aivan lähellä, että ehtisin puuttua jos yrittää lähteä. No en ehtinyt edes silmää räpäyttä kun se oli jo hyökännyt 20 m matkan toisen koiran kimppuun. Sain oman koiran niskaperseotteella irti mäyriksestä ja olin juuri saanut Simon selälleen maahan, kun sen toisen ihmisen koira pääsi irti ja hyökkäsi selällään makaavan Simon kurkkuun kiinni. Onneksi tämä taistelija oli niin pieni ja kevyt että sain sen selkänahasta nostettua ilmaan ja pideltyä siinä kunnes omistaja haki pois. Se oli sen treenihetken loppu, oli omat fiilikset vähän sekavat niin en osannut enää jatkaa. Täytyy yrittää lavastaa saman moisia ohitustilanteita, koska tuo paikalla olo on nykyään todella epävarma. Simon mielestä kaikkeen liikkuvaan pitää käydä kiinni tai vähintään mennä vierestä katsomaan. Mitään ei voi mitenkään seurata kauempaa paikaltaan.
Hohhoijaa, voi meidän teiniä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti