Vein Simon tänään järven rantaan katsomaan avovettä, talvipentuna kun ei ole sitä vielä koskaan nähnyt. Tuuli oli aika kova ja Simo pelkäsi rantaan osuvia aaltoja hypähtäen aina karkuun kun vesi tuli lähemmäksi. Aaltoja hetken seurailtuaan alkoi hillitön paimennus, luulen että vain bordercollie voi yrittää paimentaa vettä. Lopulta en saanut koiraa enää ylös vedestä, kun se aivan päänsä kadottaneena juoksi rantavedessä edestakaisin ja yritti napsia kuohahtavia pikku aaltoja suuhunsa. Välillä jopa loikki syvemmälle veteen että saisi ne aiemmin kiinni. Hullun näköistä toimintaa. Jouduin raahaamaan Simon väkisin hihnalla takaisin autoon.
Kaikesta uudesta koituu Simolle hulluus, iso osa asioista pitää näköjään totuttaa pitkän kaavan mukaan. Harvat asiat menee iisisti ja normaalilla välinpitämättömyydellä. Tai sitten niitä asioita ei vaan huomaa, joihin se reagoi rauhallisesti. Tai sitten se on yliherkkä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Valloittavaa!
Voin vain sieluni silmillä nähdä tilanteen.....
sitten tulee mieleen älykäs ja rauhallinen Jesi. Niin ne lapset on erilaisia.
Haleja. Isosisko.
Lähetä kommentti