Tänään oli sitten ensimmäinen pentukurssi. Hienosti meni Simon osalta, ei riekkunut toisten koirien luokse tai yrittänytkään leikitellä hulvattomasti. Tuijotti erittäin kiinteästi lihapullataskuani, oli niin valppaana kuin malttamaton pentu voi olla ja käyttäytyi muutenkin mallikkasti. Kelpo koira.
Iltapäivällä oltiin metsäkävelyllä ja kotiportilla Simo äkkäsi naapurin penskat. Sivuhuomautuksena hyvä että tykkää lapsista. No, aikansa kun oli riehunut yritin lähteä kotiin mutta sehän ei Simolle sopinut. Makupalat ei kelvanneet ja käskyjä ei todellakaan kuullut. 4 kertaa kannoin sen kotipihalle ja aina kun laskin alas se pinkoi takaisin naapuriin. Yritettiin jopa ruiskuttaa letkusta vettä Simon päälle että säikähtäisi mutta ei mitään vaikutusta. Lopulta jouduin hakemaan kotoa räminäpurkit jolla naapuri heitti Simoa heti kun yritti tulla portista sisään. Kerta sitä riitti ja koira juoksi häntä matalana kotiin ja sai possunsorkan palkaksi. Tässä episodissa oli totisesti kärsivällisyyteni koetuksella ja naapurilla nauru herkässä. Itseäni ei enää yhtään naurattanut siinä vaiheessa kun koira roikkui naapurin miehen haravassa ja yrittää riistää harjan pojan kädestä. Simo kun on muutenkin temppuillut sisälle- ja luoksetulon kanssa.. Muualla kyllä tulee ripeästi mutta oman pihan lähellä ei mitään toivoa - paitsi epätoivoa. Tämä oli nyt kuitenkin yksi voitto kun tuli lopulta itse sisään eikä kantamalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sellaista se kasvatus on.
Lähetä kommentti